Aidonoloista arkea
Lepolan hoitokodissa
• Anna Krogerus: Kuin ensimmäistä päivää. Kisa-Veikkojen näyttämö, ohjaus Veikko Y. Saarinen, lavastus Matti Heinonen ja työryhmä, valaistus Henri Aalto ja työryhmä, puvustus työryhmä. Ensi-ilta Urheilutalo Rientolassa 11.11.
Hoitokoti Lepolassa vanhukset elävät omaa todellisuuttaan, hoitajat yrittävät selvitä yhä raskaammiksi käyvistä työpäivistään ja siviilipalvelusmiehet laskevat jäljellä olevaa palvelusaikaansa. Avuksi palkataan työllistämistuella maahanmuuttaja Sudanista ja jossain kaiken yläpuolella byrokratian koneiston rattaat pyörivät pyörimistään.
Sitähän se arki on – lavalla ja sen ulkopuolella. Anna Krogeruksen kirjoittama Kuin ensimmäistä päivää voisi tapahtua kenen tahansa naapurissa. Tarina on selväpiirteinen ja suora. Kisa-Veikkojen näyttämölle se sopii yllättävän hyvin.
Teksti on takuuvarmaa Krogerusta. Se on suuhun sopivaa ja elävää. Nopeatempoisista tunteenpurkauksista hidastetaan paljaaksi riisuviin monologeihin. Ihmiskohtaloiden ja sattumien summa on kuitenkin yltäkylläinen. Paatoksellista julistamista on enemmän kuin tarpeeksi.
Onneksi Veikko Y. Saarinen on ohjannut näytelmästä rehellistä teatteria, joka ei sorru turhiin kokeiluihin. Kaikki ylimääräinen olisikin saattanut tehdä esityksestä tukkoisen. Hieman raskas se on vieläkin, mutta paketti pysyy silti hyvin kasassa.
Autenttinen
esitys
Parasta näytelmässä on tietynlainen autenttisuus. Näyttelijät pysyvät rooleissaan hienosti myös kohtausten välissä ja sopivat osiinsa niin ikänsä kuin olemuksensakin puolesta. Ainoastaan sudanilaisen Adamin (Hannu Aali) kohdalla joutuu hieman käyttämään mielikuvitustaan, jotta sketsihahmomaisen maskeerauksen läpi näkee Aalin näyttelemän lempeän miehen.
Roolit tehdään varmoin ottein. Liian kiltti perushoitaja Ritva (Pirkko Nielikäinen) on näytelmän koskettavin hahmo. Kohtaus, jossa Ritva vuoroin peittelee kuolleen rouva Laitisen ja tuudittaa pikkulasta uneen, saa kylmät väreet hiipimään pitkin selkää. Viisivuotiaan Suvin roolissa loistaa reipas Mia Uusitupa, joka ei liene itsekään roolihahmoaan vanhempi, ja Anna-Mari Elosen tulkinta karjalaisesta Taimi-muorista saa kaipaamaan omaa mummoa.
Näyttelijöitä on vähemmän kuin rooleja, joten muutaman lavalla vain nopeasti vilahtavan hahmon olisi voinut riisua näytelmästä kokonaan pois. Näin kokonaisuudesta olisi saatu tiiviimpi ja vaikuttavampi. Joka tapauksessa Kisa-Veikkojen näyttämön Kuin ensimmäistä päivää on näkemisen arvoinen esitys.
